eilinen...

Herääminen pirteänä (oikeesti) kello 5:30. Monta aamuhymyä ja -pusua. Kaaos vaatehuoneessa. Kolme uhmailevaa kinastelijaa. Yksi vielä hieman kipeä ja lievästi kärttyinen äiti. Taustalla soiva radio. Yksi vähän kipeä kiukkuinen vauva joka viihtyy vain sylissä. Yksi sekava kihlattu. "Aamukahvi"seuraa. Yksi kiimainen kissa. Niistä oli eilinen tehty. Piti vaatehuone siivota ja järjestää, Sofia vain oli (ja on edelleen) eri mieltä. Nukahtaa syliin, mutta keinuun tai sänkyyn siirrettäessä herää ja vaatii takaisin syliin. Vaivaa vatsatauti häntäkin.
Meillä alkaa jokainen pikkuhiljaa hyppimään pitkin seiniä kun ei olla päästy ulos. Eikä päästä tänäänkään kun tytöt vielä sairastaa. Josko huomenna jo?

Muutama päivä sitten sain kauhukseni todeta; Safin kiima alkaa taas. Aina kiimassa Safi mouruaa jatkuvalla syötöllä ja pyörii kenkien päällä. Se mouruaminen on aamuisin sellainen asia, mikä saa savun tulemaan korvista, varsinkin jos on huonosti nukuttu yö takana. Pitäisi käydä leikkuttamasaa Safi ihan vaan Safinkin mukavuuden takia, mutta mä ehkä haluaisin teettää ainakin yhdet pennut. Ehkä mietin asiaa vielä pari kuukautta tai syksyyn ja jos silloin leikkaus tuntuu aiheelliselta, suunnataan eläinlääkärille.

Mulla on pinna tosi kireällä taas. Haluisin saada hommia tehtyä (muutakin kuin pestyä pyykkiä) mutta tuntuu, että kaikki vaatii just silloin jotain. Aamupäivisin olisi energiaa ja intoa mutta se ehtii laantua siihen mennessä kun Jukka pääsee töistä. Ja silloin pitääkin jo tehdä ruoka yms.
Myös ylimääräiset valvomiset ja heräämiset kaikkien sairastelun takia vaikuttaa. Saa jatkuvasti laskea mielessä kymmeneen sataan kun joku kiukuttelee. Ja sitä kiukuttelua riittää. Ehkä mieli paranis kun pääsis hetkeksi ulos tästä talosta. Mutta eihän se onnistu. Lapsia ei voi kipeänä tuonne vesisateeseen viedä eikä vatsataudissa lähdetä kyläilemäänkään. Ja huomenna Jukan pitäisi lähteä Tampereelle tapaamaan vanhoja kavereita ja me jäädään lasten kanssa kotiin..