Tai sinne päin ainakin. Jouduttiin tänään pienen kanssa takaisin osastolle, korkean bilirubiinin takia. Nyt hoidetaan neitiä sinivalolla. Onneksi sain itsekin jäädä tähän viereen, saa olla pikkuisen lähellä koko ajan.
Ollaan kotiutumisen jälkeen käyty päivittäin sairaalassa, verikokeissa ja kontrolleissa. Toivotaan, että aamun verikoe näyttää hyvää lukemaa ja että päästäisiin takaisin kotiin. Ja tietenkin, että maksa alkaa nyt toimimaan kunnolla ja bilirubiini poistuu.
Neiti on onneksi ollut rauhallinen, pari kertaa ähissyt ja heilunut niin, että "aurinkolasit" eli nuo suojalaput on lähteneet pois paikoiltaan.
Kotona kuulemma lapset kaipailee mua ja vauvaa kotiin. Erin pienikin oli jo Jukalta kysynyt, että tulenko mä ollenkaan kotiin ja kun puhuttiin puhelimessa Jukan kanssa niin Erin huusi taustalla, että haluaa mut sinne.
Ja kova ikävä mullakin on kotiin. En oo ollut täällä vasta kuin viitisen tuntia ja jo kamala ikävä Eriniä, Eetua ja Jerryä (ja Jukkaa). Niin kova, että itkettää. Muutenkin oon herkkä mutta nyt saan koko ajan pidätellä kyyneliä.
Mutta nyt pienelle ruokaa ja sitten lepäämään itsekin.
Mä täällä jo kovasti odottelen teidän kuulumisia :) toki ymmärrän senkin että teillä kiirettä riittää nyt pienen kanssa ja muutenkin.. t.aktiivinen syrailija.olen todella pitänyt blogisi lukemisesta..
VastaaPoistaKiva kuulla että olet pitänyt lukemisesta ja toivottavasti pidät jatkossakin :)
VastaaPoista