Nyt kun pohdin, niin mitä vuonna 2012 tapahtui?
Kuvia katsoessa huomaa kuinka lapset ovat kasvaneet, alkuvuoden kuvissa kun ovat niin hirmu pienen näköisiä. Erin alkoi keksimään kaikkia tempauksia, joiden ansiosta meillä on lähes kaikissa kaapeissa lapsilukot.
Rakennettiin superhieno mörkö-lumiukko. Mä innostuin taas enemmän leipomisesta ja valokuvaamisesta. Kärsin lievästä masennuksesta. Pari läheistä ystävääni kärsi vakavasta masennuksesta. Kolme ystävääni yritti itsemurhaa. Perheemme kasvoi kolmella uudella jäsenellä (kissat). Aloin odottamaan "kasvainta". Saimme tietää, että tulossa on tyttö. Ystäväpiiriin syntyi kolme uutta pienokaista. 2 ystävää ja 1 tuttu alkoi odottamaan vauvaa.
Jukan läheinen ystävä kuoli. Tutustuin moniin uusiin ihmisiin. Meillä oli Jukan kanssa ylä- ja alamäkiä. Oli ensimmäinen kesä kun en päässyt veneilemään. Serkkuni sai ylioppilaslakin. Ystäväni muutti pois ja parin kuukauden päästä takaisin. Olin useampaan otteeseen muuttoapuna.
Petyin syntymäpäivänäni, kun osa unohti kokonaan kyseisen päivän, osa meinasi unohtaa ja vain 2 ystävää + perheeni saapuivat kakkukahville.
Jukka vaihtoi työpaikkaa. Erin ja Jerry alkoivat puhumaan enemmän. Syksy meni ohi niin, että hujahti (liekö raskauden aiheuttama väsymys osasyynä tähän). Järjestin parit naamiaiset pitkän pohdinnan jälkeen.
Juhlin ensimmäistä kertaa vuosipäivää kunnolla. Innostuin askartelemaan. Sain ravata verikokeissa ja lääkäreissä. Innostuin kutomaan. Kokeilin uusia juttuja. Nuuhkin vauvaa. Stressasin joulua. Kaipasin. Olin malttamaton. Olin iloinen ja onnellinen.
Siinä se taisi olla pähkinänkuoressa. Paljon tapahtui, jotkut asiat olisivat voineet jäädä tapahtumatta, mutta asialle ei voi mitään.
Eilen käytiin aamupäivästä Eetun kanssa tutustumassa Capoon. Eetua vähän jännitti vaikkei sitä myöntänytkään. Kyllä hän sitten touhusi karvakamun kanssa, ei tosin yhtä riehakkaasti kuin Erin. Hyvin tulivat toimeen.
Lana kiharsi mun hiukset iltaa varten ja tällä aikaa Capo päätti tehdä vähän tuhojaan ja repiä mattoa. Pari tuntia ehdittiin Lanalla olemaan ennen kuin lähdettiin kaupan kautta meidän äitille. Eetu pääsi yöksi mummille, koska meillä oli suunnitelmissa mennä katsomaan raketteja ja Eetu pelkää sitä pauketta. (Erin ja Jerry olivat isällään).
Jukka tuli hakemaan mua äitiltä ja suunnattiin elokuviin katsomaan Juoppohullun päiväkirjaa. Mä pidin elokuvasta, enkä ollut lainkaan sitä montaa kuukautta odottanut. Onhan se hieman öhm omalaatuinen, mutta Vuorisen kirjoitustyylikin on. Elokuva tosin vei asioita vähän pidemmälle.
Tämän jälkeen suunnattiin heseen syömään (shhh.. Ei kerrota neuvolatädille tai lääkärille). Jukka oli ensin suunnitellut kunnon ravintolaa, mutta kaikki paikat olivat kiinni.
Syömisen jälkeen mentiin kotona käymään. Mun piti silmät kiinni kävellä sisään ja sain avata vasta luvan saatuani. Olohuoneen lattialla odotti uusi tv-hylly, jonka Jukka oli yllätyksenä käynyt hakemassa (meillä siis pikkuhiljaa vaihtuu sisustus tummasta valkoiseksi ja tämä oli nyt ensimmäinen edistysaskel). Oli tuo ihana mies ostanut meille myös samalla uudet tyynyt, muutaman laatikon ja mulle kukkia ja ihanan pehmoisen pehmonallen <3
Kello oli vasta kymmenen ja ulkona satoi vettä, joten seuraavaksi katselin kun Jukka malttamattomana kasasi hyllyn ja jätti odottamaan tätä päivää, että saatiin se paikoilleen.
Kahdeksitoista suunnattiin jokirantaan katselemaan ilotulitusta. Oltiin hieman ajoissa ja seisoskeltiin odottamassa, kun joku erittäin fiksu (huomaa sarkastisuus) nainen ampui raketteja siinä vieressä ja isoja pamahteli ihmisten vieressä. Siirryttiin Teatterisillalle. Pari sekuntia ennen keskiyötä Jukka polvistui mun eteen ja kosi mua vesisateessa ja ilotulitteiden paukkeessa. Mä en saanut sanaa suustani, huulet vain liikkuivat. En voinut lakata hymyilemästä ja nyökyttelemästä samalla kun pidättelin kyyneliä. Sain kauniin kultaisen sormuksen sormeeni. Oli paras uusivuosi ikinä. Jukka jo pari viikkoa uhkaili, että on keksinyt mulle yllätyksen, mutta en osannut tätä arvata, en millään.
Kun pauke rauhoittui, alettiin läpimärkinä hipsiä autolle päin ja suunnattiin vielä abc:lle juomaan kuumat kaakaot ja sieltä kotiin lämpimään suihkuun. Kahden aikaan mentiin nukkumaan, molemmat ihan poikki pitkästä päivästä, mutta molemmat myös onnellisina. <3 Ihana mies. Paras päätös henkisesti raskaalle vuodelle.
Ei voi olla hymyilemättä aina kun katson vasenta nimetöntäni ja olo on mitä onnellisin.
Tässä täytyy jossain vaiheessa alkaa miettimään pikkuhiljaa häitä. Ei tosin ole mikään kiire, häät vietetään vasta kun on sopiva ajankohta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti