lauantai 1. joulukuuta 2012

Pikkujoulut

Tulin juuri Jukan firman pikkujoulu risteilyltä. Harmitti hieman, kun olin muistanut viikonlopun väärin ja kaikki lapset oli kotona, mutta onneksi Miikka oli ihana ja tuli vahtimaan heitä täksi päiväksi niin pääsin tutustumaan Jukan työporukkaan.
Vauhtia riitti (yllätys kun firma jakoi drinkkilippuja niin paljon kuin vain tarvitsi. Onneksi niillä saa myös alkoholittomia vaihtoehtoja, niin ei tarvinnut allekirjoittaneen olla kuivin suin) ja sai nauraa aika paljon. Tosi mukavilta kaikki vaikutti ja onneksi kaikki olivat sosiaalisia, niin ei tälläisen ujon tarvinnut yksin kyhjöttää nurkassa koko aikaa.

Jukka oli oma normaali itsensä, pelleili ja oli huomion keskipisteenä melkein koko ajan. Sellainen Jukka on aina, heittää tyhmää juttua koko ajan ja pelleilee. Aina oon saanut Jukan touhuja nauraa ja välillä pudistella päätänikin, kun keksinyt ihme tempauksia. Nyt vaan oli samassa paikassa kolme samanlaista ihmistä, samanlaisella huumorintajulla ja touhuilla: Jukka, Räpsä ja Nupa. Menoa siis riitti.
En paljon osaa kertoa, hauskaa kuitenkin oli. Tosin tunnelmaa hieman latisti se, että ihan reissun lopussa mut unohdettiin. Jukka lähti hakemaan itselleen lonkeroa ja mulle limua ja mä jäin Jukan työkavereiden kanssa hölöttämään. Noh, herra palasi takaisin ja oli unohtanut ostaa mulle juoman (drinkkiliput oli siis kaikki Jukalla). Sitten Räpsän piti tarjota meille, niin ylläri pylläri, unohti ostaa mulle. Onneksi oltiin tosi lähellä satamaa jo.
Meni reissun aikana pari viinilasiakin rikki, kun Petra ja Jukka onnistu buffetissa pamauttamaan ne hieman liian lujaa pöytään.
Sain mä yhdessä vaiheessa juomat päällenikin. Nupa ja Eija skoolasi mun pään yläpuolella ja ehkä hieman lujaa, toisen juomasta meinaan läikkyi mun päälle aika paljon. Aina kun oon selvinpäin jossain porukassa juhlimassa, mä saan juomaa päälleni. Mikä ihmeen magneetti mä olen?

Jukka lähti jatkoille vielä ja mä tulin kotiin kun oli kamala ikävä lapsia <3 (Ikävä kyllä Miikka oli ehtinyt laittaa heidät nukkumaan.). Noh, mä olen vähän mustasukkainen ja Jukka saattaa tehdä tyhmiä humalassa, niin pieni pelko on, että tapaa jonkun toisen. Tai ehkä vähän isompikin pelko. Luotan Jukkaan, mutta on oikeesti yllytyshullu ja meillä on ehkä vähän eri kriteerit, että mikä on pettämistä. Ja vaikkei olisi pettämistä (esim. halaaminen) niin tuntuu musta pahalta. Varsinkin kun itsetunto nollassa tällä hetkellä kun olo on kuin rantautuneella valaalla.

Mutta pakko vielä kehua tähän bussikuskia. Tulin satamasta bussilla kotiin ja mulla ei ollut kuin 20€ seteli. Kuski kysyi, että ei mulla olisi pienempää, kun ei kuulemma oo tarpeeksi vaihtorahoja. Mä tässä vaiheessa aloin olemaan jo kyyneleet silmissä kun oli kylmä ja pelko painaa ja selitin, ettei ole. No tämä ihana ihminen sanoi, että "mene istumaan vaan, ei tarvitse maksaa". Mä liikutuksen kyyneleet silmissä kysyin, että onko tosissaan. Meinasi kyllä itku tulla siinä vaiheessa, lämmittää mieltä kun mukavia ihmisiä vielä on.

Pyydän anteeksi kuvia, en viitsi laittaa muista kuvia.
pojat innostu leikkipainimaan.. Ei voi todeta kuin, että pojat on poikia.
Välillä piti tarkistaa mikä tilanne kotona.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti