Tässä odottelen, että rakas esikoiseni ja rakkaat uhmat herää. Jep, meillä on Erinillä ja Jerryllä pientä uhmaa. Tai oikeastaan Jerryllä on kiukuttelu vaihe päällä, on hirveän herkkä ja välillä kun vähän komentaa, alkaa huutamaan. Sama tapahtuu jos ei onnistu jossain mitä yrittää. Äitin herkkis <3
Eetulla on pientä kitinää, mutta se nyt on ihan normaalia, joutuuhan hän olemaan se "iso poika". Siksi on hyvä, että pääsee mummille suht usein, niin saa välillä olla huomion keskipisteenä. Ja yritän itsekin välillä antaa Eetulle sitä spesiaalihuomiota. Mutta osaa Eetu kyllä olla ihanan vastuuntuntoinen ja mainostaakin vähän väliä, että hän auttaa sitten vauvan kanssa; syöttää vauvaa ja auttaa vaipanvaihdossa <3
Erin on pahin tällä hetkellä. Kokeilee omia rajojaan ja mun hermoja. Illalla nukkumaan mennessä alkaa pelleily, se alkanut vasta viikko tai pari takaperin, ennen meni ihan kiltisti unten maille. Kiipeilee myös joka paikassa: keittiön kaapeilla, Safin raapimispuussa, pesukoneen päällä jnejnejne. Neiti myös suuttuu helpolla jos asiat ei mene niin kuin hän haluaa (yksikin aamu raivosi varmaan vartin kun leluautot eivät menneet kuten hän halusi.. Tyypillinen nainen?). On myös samanlainen jääräpää kuin äitinsä, jos jotain päätetään niin se myös pitää ja päätä on hyvin vaikea kääntää. Mä kyllä jotenkin pelkäsinkin, että Erin tulee muhun lujan tahtonsa kanssa. Ja itsekin olen ollut kamala uhmaikäinen. Ja toivossa on hyvä elää, että Erinistä tulee sitten suht helppo teini. Välillä kyllä vain huvittaa neidin jääräpäisyys kun ei millään anna periksi <3
Mielenkiinnolla odotan, että millainen jääräpää tämä pieni perintöprinsessa tulee olemaan, varsinkin jos tulee siskoonsa ja äitiinsä. Pitää varmaan siinä vaiheessa todeta, että voi Jukka raukkaa.
Välillä tekee mieli repiä hiukset omasta päästä, mutta on he silti vaan niin rakkaita <3 Hyvät hetket korvaa kaikki huonot hetket moninkertaisesti <3 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti