keskiviikko 31. lokakuuta 2012

sydän

Tasan 23 vuotta sitten mulle syntyi maailman paras pikkuveli. Ollaan me tapeltu, aika kovinkin välillä, varsinkin kun olin aika ilkeä isosisko ja aina härnäämässä. Mulla on arpi kädessä kun ala-aste ikäisenä Miikka löi mua puukolla käteen yhden aamuisen riidan päätteeksi (ei mikään iso, ehkä sentin mittainen?) ja toisessa kädessä luutunut patti, koska kerran Miikka potkaisi mua käteen ja ilmeisesti siihen tuli joku hiusmurtuma tms.
Kun Miikka oli ihan vauva, mä varastin häneltä kaikki tutit ja istuin keittiön pöydän alla niitä syömässä. Myös kaikki lelut ja herkut omin (sen kyllä huomasi, olin aika pyöreä lapsi, haha). Kerran Miikka yritti mut hukuttaakin mökillä, tai siltä se tuntui kun painoi mua veden alle.
Pienenä mä kuulemma taas pelastin Miikkan hengen kun meinasi itse hukkua samaiseen lampeen. Olin kamala uhmaikäinen ja kitisin paljon. Äiti oli sisällä tekemässä ruokaa tms ja mä olin tuttuun tapaan aloittanut kitinän pihalla. Tällä kertaa kuitenkin kitinä oli äitin mielestä erilaista ja tuli ulos ja Miikka makasi lammessa.

Meidän välit parani vähitellen mitä vanhemmaksi tultiin. Oli niitä tappeluita silti aika reilusti. Vasta kun muutin pois kotoa, meistä tuli tosi läheiset, vaikka silti voidaan välillä vähän kinastella. Nykyään tosin tappelut hoidetaan suun soittamisella, ei käytetä enää väkivaltaa. Nähdään vähintään pari kertaa viikossa. Miikka tykkää mun lapsista hirveästi ja lapset tykkää enostaan. Mun on vaan pakko todeta, että mulla on maailman paras pikkuveli enkä vaihtais tuota entistä pellavapäätä mihinkään maailmassa <3


Hirveän paljon onnea rakkaalle veljelle!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti