Kun kohta rokataan, niin hiukset heilahtaa

Aamulla lapset siis näki meidän mörkö -lumiukon. Erin sen ensin huomasi ikkunasta ja hoki "böökö, böökö". Sitten Eetu näki ja kasvot levis kuin Naantalin aurinko kun kiljas "iso mörkö! Isi on tehny meille ison mörön!" (Jukalle siis meni kunnia, piti mun kuitenkin korjata että äitikin teki sitä ;) ). Jerry vaan istuskeli lattialla ja luki kirjaa kun menin pojun viereen kysymään, että "etkö mee katsomaan mikä pihalla on?". Poju nosti hitaasti katseen, sano "iso börkö" ja paino katseen takasin kirjaan. Ei hän kuitenkaan ollut tajunnut että pihalla oikeesti on mörkö. Voi sitä riemua kun huomasi, että siellä oikeasti oli.

Ei tänään tehty mitään ihmeellistä, lepäiltiin yhdessä kun oltiin kaikki aika väsyjä. Huonosti nukuttu yö? Kipeäksi tulossa? En tiedä. Mä heräilin aika ajoin yöllä, Jukka heräili lasten kanssa. Toivottavasti nyt ei tulla kipeiksi, lauantaina tarttis mennä auttamaan Jukan isoveljeä muutossa meinaan. Ja vkloppuna ajateltiin mennä käymään EHKÄ Muumimaailman taikatalvessa Eetun kanssa (Erin ja Jerry lähtee taas isälleen, *nyyh* Onneksi ensi viikolla he on taas kotona).  Haluisin lähteä kaikkien lasten kanssa Muumimaailmaan, mutta rahaa tulee vasta perjantaina ja ei yhtään tiedä mihin aikaan Erinin ja Jerryn isä tulee hakemaan heitä (on meinaan työpaikassa mistä ei koskaan tiedä pääseekö ajoissa vai vasta neljältä).
Meidän äitikin kävi tänään, höpistiin ja leikittiin lasten kanssa yhdessä. Ihanaa kun lapset on hulluna mummiin, tai mimmiin, kuten Erin sanoo. Kaikki haluu mummin syliin ja vaikuttavat tosi iloisilta kun näkevät mummia.
Illalla bailattiin yhdessä Hevisauruksen tahtiin. Levy ollut autossa ja kun tuotiin sisälle, oli kiva katsoa kun lapset joraili hulluna, ei epäilystäkään mikä on lasten lempibändi. Ja on se kiva että tykkäävät hevistä kun mekin Jukan kanssa sitä aika paljon kuunnellaan.
"Tulkaa katsomaan, nyrkit ilmaan nostakaa. Hoo-Eee-Vee-Iii Saurus, saurus!"

*****

Sain tänään varmistuksen, että eräs erittäin läheinen ystäväni aikoo muuttaa Vantaalle (en tiedä vielä koska). Aavistelinkin jo asiaa, mutta tänään sain varmistuksen. Tiedän ettei Vantaa ole kaukana. Silti tuntuu että menetän osan itseäni. Ystäväni on kuitenkin erittäin rakas ja ei tule lähdettyä Vantaalle kovinkaan usein kolmen lapsen kanssa. Mulla on sukulaisia ja ystäviä Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla, samoin Jukalla on sukulaisia Espoossa, silti ei olla vuoden aika käyty siellä ollenkaan. Itse asiassa en ole käynyt melkein kahteen vuoteen siellä päin. Siksi pelkään että ystävyys kuihtuu pikkuhiljaa. Kavereita ollaan aina ja ystäväni tulee aina olemaan lähellä sydäntäni, silti tuntuu että menetän ystävän. Tuskin sitä yhteyttä tulee pidettyä niin usein, varsinkin kun olen huono soittamaan kellekkään muutenkaan ja kun ystäväni on vastarakastunut ja tiedän kuinka helposti uuden suhteen alkaessa tahtoo viettää mahdollisimman paljon aikaa rakkaansa kanssa ja ystävät jäävät taka-alalle. Näin olen menettänyt monta ystävääni kun yhteydenottoni ovat menneet kuuroille korville.
Olen onnellinen ystäväni puolesta, mutta olo on haikea. En tahtoisi menettää ystävääni, mutta kohdataanpa todellisuus, muutaman kerran käyn siellä, muutaman kerran ystäväni tulee tänne, sitten hiljalleen tapaamiset hiipuvat ja lopulta tapaamme harvoin ja yhteydenpito hiipuu.
Täytyy nyt kuitenkin pitää hymy huulilla kun tapaan ystävääni, en tahdo aiheuttaa hänelle huonoa mieltä muutosta. Tahdon että hän on onnellinen ♥

KUVA TÄÄLTÄ!